Ihania pakkaspäiviä ollut, mutta toistaiseksi niitä on saanut katsella vain ikkunasta. Sairastelujen vuoksi ei oo pahemmin ulkoiltu, mutta jospa se tästä hiljalleen :) Tosin on tuota pakkastakin ollut sen verran paljon, ettei kyllä itekään viitti nokkaasa ulkona näyttää. Kovasti odotan niitä kevätpäiviä, kun aurinko paistaa ja pakkasta on se muutama aste. Teemunkin kanssa kovasti suunniteltiin, että sitten kyllä lähdetään käymään mökkeilemässä päiväseltään, että päästään jäälle vähän käppäilemaan muksujen kans, paistetaan makkaraa ja katotaan kesäksi paikkoja kuntoon. Ukki onkin siellä laittanu jo ajat sitten rannan kuntoon eli siellä on lapsille hiekkaranta ja hiekkapohjaa hyvän matkaa :) Kesää odotellessa siis!

Tosiaan tässä on perheessä ollut flunssaa, vatsatautia ja kuumeilua ja ihmehän tuo olisi ollut, jos itse olisin kaikesta selvinnyt! Eilettäin se vatsatauti tuli sitten mulle, mutta yleensä kärsin siitä vuorokauden, joten jospa tässä olis itsekin jo tervehtymään päin. Nyt vain toivon joka raaja ristissä, ettei Miska tähän tautiin sairastuis, mutta luotetaan siihen imetyksen tehokkuuteen...

Sairastelua

Voi voi, tässä on ollu semmosta sairastelua viime ajat, että ihan kauhistuttaa. No kai se aikaki oli Aadalla sairastaa, ku on olluki suht terveenä ikäsä (ellei hammasflunssia lasketa). Elämänsä ensimmäisen oksennustaudinki pieni neiti joutui sairastamaan, mutta onneksi nyt näyttäisi sen menneen jo ohi. Flunssakin on poistunnut ja eilinen aamupäivän kuumekaan ei ole takaisin tullut :) Jospa tämä tästä!

Miska raukalla on flunssa ollu suht pitkään, mutta enää räkä korisee oikeastaan vain öisin. Perjantaina käytiin lääkärissäkin, mutta onneksi kaikki oli kunnossa! Miska jopa väläytti lääkärille upean hymyn ja jutteli sille, vaikka muuten vierastaa ihan mahdottomasti. Todella tyytyväinen oli lääkärikäyntiin, sillä käytiin yksityisellä! Ihan erilaisin fiiliksin lähdettiin sieltä pois, mitä sillon, ku on käyty teekoossa pikaseen. Jatkossakin siis yksityistä käytämme molemmille lapsille, ku kerta vakuutuksetki on!

Flunssan aikana kaivoin liinat parin kuukauden jälkeen jälleen esille, sillä kädet ei riittäny enää. Yllätyksekseni Miska viihtyi hienosti liinassa :) Rengasliinaan reppana nukahtikin kehtoon ja trikoisessa sitten katteli vaihtuvia maisemia, ku mamma ravas ympäri kämppää :D Ja esikoinenkin innostui liinailusta niin, että halusi oman vauvansa kyytiin ;)

Jokohan tässä uskaltaisi tuulettaa varovaisesti, sillä ihan vähän näyttää siltä, ettei flunssa tällä kertaa olisiknaan niin pitkäkestoinen kuin monesti muulloin. Eilen Aadalla oli jo selkeesti helpompi olla ja virtaa kyllä riittiki :D Miskallaki oli yö hieman parempi, sillä lima ei korissut niin pahasti, mutta uni oli kuitenki levotonta kahdesta eteen päin. Voi kun tervehtyisivät pian :(

Ensimmäisenä flunssapäivänä neitiä ilmeisesti paleli :D

Mutta eilen jaksettiin jo touhuta normaalisti :)

Kevättä rinnassa

Ehkä vielä hieman aikaista, mutta hiljalleen alkaa olla ne hetket, kun kevätaurinko heräilee ja ilmottelee olostaan. Muutama todella kirpakka ja aurinkoinen päivä onkin jo ollut :) Yks miinus puoli niissä aurinkoisissa päivissä on, sillä se keltainen pallukka paljastaa kaiken pölyn ja roskan, mitä huoneilmassa leijailee :/ Tästä tulee niin tunkkainen olo ja vaikutelma, että haluaa kämppään jotain piristystä! Ihan pientä vain... Esimerkiksi vähän raikasta väriä (tykkään turkoosista ja lilasta) esim. tyynyillä ja verhoilla, mut sit tartteis kyllä uuden matonki. Niin ja ettei kaikki ois ihan irrallaan ni uus sohva ois niin bueno! Mutta jos olohuoneeseen vaihtaa verhot, maton ja sohvan ni sit pitää kyllä tehdä keittiölleki jotain, sillä keittiö on olohuoneen kans melkein yhtenäistä tilaa. Ainaki matot ja verhot pitäis vaihtaa. Mut myös eteiseenki tartteis sitten ehkä matto vaihtaa...
Joo, ehkä "pienestä" piristyksestä tulisi hieman liian suuri projekti, joten taitaa helpommalla päästä, jos ottaa joku kaunis päivä imurin, rätin ja pesuaineet kouraan ja häätää ne ilmassa leijuvat hiukkaset ulos kevätaurinkoon ;)

Mut haaveillahan saa <3

Arkea

Tänään päätin minäkin ryhtyä tuumasta toimeen ja väkertää jonkinlaisen blogin, jossa kirjottelen niin iloja kuin suruja, tavallista arkea ja elämää. Päiväkirjoja olen aina ollut huono pitämään, mutta silti olen pitkään halunnut jo jotain omasta elämästäni johonkin kirjoitella. Ja koska nämä blogit nyt on tän päivän juttu, ni pitäähän mun pysyä mukana tekniikan ihmemaassa :D

Uusi vuosi alkoi vauhdilla ja ollaankin jo helmikuussa! Tämän vuoden projektini on saada ainakin 10kg ylimääräistä pois, joten pitkän matkan ylä- ja alamäistä varmasti täällä kirjottelen. Tällä hetkellä opettelen syömään oikein ja monipuolisesti, ja siinä apuna käytän kiloklubin sivustoja. Yllättävän vaikeaa on ollu saada päivän kalorit syötyä ja vielä siten, että saa tarpeeksi kuituja! No jos vähän huijataan ni en ihan kaikkia kaloreita mitenkään jaksa syödä, ku yritän enemmän tuota kasvispuolta ottaa mukaan. Tänään miehekkeeni Teemun kaveri tarjoo eväät Hesessä, mutta itse aion ottaa fiksusti kanasalaatin!

Meidän molemmat pienet on hirveessä nuhassa :( Jospa menis pian ohi, ku tekee ihan pahaa kattoa ja kuunnella, miten räkä korisee!

Kakkuja

Keväällä 2007 löysin itseni uuden harrastuksen parista. Olen aina tykännyt leipoa ja näpertää ja esikoisen syntymän jälkeen selailin netissä erilaisia kakkublogeja ja ihastelin upeita luomuksia. Tällöin aloin itsekin kokeilemaan kakkujuttuja ja innostus ei kun kasvaa! Leipomuksia en itse juurikaan syö, mutta onneksi on makean perään olevia sukulaisia, jotka toimivat koekaniineina :D

Lapsoset

Aada on se vanhempi eli meidän esikoinen. Kuunteli sen verran äitiään, että antoi viettää vuodenvaihteen 06-07 rauhassa, kunnes sitten päätti tupsahtaa maailmaan 3.1.2007 klo:9:44 mitoin 3440g & 49,5cm. Heti vauvasta saakka neiti on ollut todella omapäinen ja lyhytpinnainen, mutta sehän on vain hyvä, ettei jää toisten jalkoihin.

Miska on nuorempi, syksyn lapsi. Alkoi tulla vauhdilla ja syntyi 27.10.2008 klo: 9:16 mitoin 4200g & 52cm. Pieni mies on ollut todella aurinkoinen ja tyytyväinen vauva alusta saakka. Tosin lyhyt pinna lienee periytyvää jostain päin sukua, sillä Miska myös ilmoittaa ja kovaa, jos jokin asia ei tapahdu tarpeeksi nopeasti.